Minä voitin sen, syömishimon nimittäin. Söin tosin illalla vielä haarukallisen kalaa, tyynnyttääkseni pahimman olotilan. (Rasva auttaa oikeasti!). Tämä oli erinomainen muistutus minulle siitä, että joka päivä on syötävä hyvin. Syömättömyys kostautuu heti. Vaikka eilen söin ehkä tarpeettoman tuhdistikin, niin edellisen päivän kalorivaje aiheutti melkoisia mielitekoja. Joka sinänsä on tosi hölmöä, kun on jo ihan täysi ja kylläinen, mutta kun tekee mieli. Mutta minä voitin tämän taistelun ja jatkan eteenpäin. Jokaisen mielitekoajatuksen kukistin kysymällä itseltäni: haluatko sitä oikeasti? etkö ymmärrä että sen jälkeen olisi vain huonompi olo? miksi haluat aiheuttaa itsellesi hiilarihumalan ja hiilarikrapulan? Kuvittelin mielessäni miltä se suklaa tai jäätelö maistuisi ja tajusin, että ei se niin hyvää ole. Eikä varsinkaan se olotila sen jälkeen. Ei suklaakakku tai Geishapatukka sitä huonoa oloa olisi korjannut, päinvastoin.
Toisaalta, ehkä oli ihan hyväksin muistuttaa itselleen, että millaiseen kierteeseen en halua takaisin. Kiitutan päivän, ahmin seuraavan, huono olo seuraa huonoa oloa ja huonoa oloa ruokitaan syömisellä, josta tulee vielä huonompi olo. Minä olen katkaissut sen oravanpyörän ja aion pysyä siitä poissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti