Napostelu

Vähähiilihydraattinen dieetti ja napostelu eivät sinänsä kuuluisi edes samaan lauseeseen. Kyseisen ruokavalion perusideana kun on syödä kerralla maha täyteen, kunnon ruokaa. Napostelu ei siis aivan istu karppauksen ideologiaan. Monesti napostelu on osasyyllinen niihin kerääntyneisiin kiloihin (myös itselläni). Napostelu on kohtalaisen uusi ilmiö ihmisen syömishistoriassa, mutta sitäin nopeammin siitä on tullut ihmisille arkipäiväinen tapa. Koko ajan on oltava jotakin pientä käsillä. Napostelu on kivaa ja sitä tehdään niin aterioiden välillä, töiden ääressä, luennoilla, leffassa kuin telkkarin ääressäkin. Napostelussa on enemmänkin kyse tavasta, kuin nälän tainnuttamisesta. Ainakin oma naposteluni oli täysin tunnepohjaista - se ei tosiaankaan perustunut nälkään vaan tottumukseen! Leffaa katsoessa piti tietenkin olla suklaata ja karkkipussi. Luennoilla tai tenttiin lukiessa suklaapatukka auttoi jaksamaan. Telkkarin ääressä oli kiva olla poppareita tai junamatkalla salmiakkia. Napostelin, koska se oli tapa, niin kuului tehdä ja se oli kivaa. Ei se ollut syömistä, itsensä ravitsemista vaan täysin turhaa mässyttelyä. Napostelun ongelmana onkin usein juuri se, etteivät ihmiset koe sitä syömiseksi. "Sehän oli vain yksi suklaapatukka" ja "kyllähän nyt leffassa kuuluu eväät olla". Kun napostelun lasketaan kuuluvan johonkin sosiaaliseen tilanteeseen, unohtuu sen osuus ruokavaliossa. 

Itse olen lähestynyt napostelua niin, että pyrin ensisijaisesti muuttamaan tapojani. Minä en tarvitse napostelua. Kun olen kylläinen ja syön kunnon ruokaa, minun on helppo keskittää ajatukseni ja energiani johonkin muuhun ruokailujen välillä. En enää elä syödäkseni vaan syön elääkseni. Suurin osa tilanteista alkaa mennä jo rutiinilla. Luennoilla, töissä tai kirjastossa en todellakaan kaipaa naposteltavaa. Mutta sitten tulee se heikko kohta - leffat! Miten ihmeessä sinne voi muka mennä ilman eväitä? Varsinkin kun kaikki muut rapistelevat ja mutustavat ja popparit tuoksuvat. Toistaiseksi olen ratkaissut ongelmani hyvin lyhytnäköisellä tavalla - en ole yksinkertaisesti käynyt leffassa. Ongelmaan on kuitenkin olemassa varmasti järkevämpiäkin ratkaisuja ja yksi niistä on luonnollisesti vähähiilihydraattinen naposteltava. Koska periaatteenani on välttää kaikenlaisia kieltoja ja rajoituksia, en myöskään halua kieltää napostelua itseltäni. Haluan kuitenkin opetella uuden tavan syödä ja sitä varten on opittava myös uusia toimintamalleja. Koska napostelu on ollut minulle ongelma, ei se poistu pelkästään sen kieltämällä. Kunnollinen syöminen ehkäisee jo valtaosan turhasta napostelusta. Mutta silloin kun naposteluhalu iskee, aion turvautua mahtaviin vähähiilihydraattisiin naposteluihin. 

Kokosin hieman ideoita siitä, mitä karppaaja voi napostella - jos teille tulee mieleen jotain sopivaa niin kommentoikaa ihmeessä!

Kasvikset ja dippi. Klassikko, jota olen harrastanut koko pienen ikäni. Erilaisia kasviksia ja erilaisia mausteisia dippejä. Dippi täysrasvaiseen kermaviiliin tai ranskankermaan.

Beef jerky. Lihansyöjille. Kurkkaa pakkauksesta kuitenkin hiilarit, ne voivat yllättää!

Pähkinät ja mantelit. Variaatiota löytyy kaikkeen makuun. Omia suosikkejani ovat cashewt ja mantelit.

Juustot. Ah, ihanat juustot! Erilaisia juustoja kuutioiksi ja ääntä kohti. Nam!

Oliivinystäville täytetyt oliivit ovat varmasti mieleisiä, itse en niin välitä.

Sokerittomat pastillit ja karkit. Vain äärimmäisissä tilanteissa, sivuvaikutukset ovat ikäviä ja toisaalta jos ideana on vieroittua karkeista niin miksi syödä niitä? Toimii kuitenkin silloin tällöin kohtuudella nautittuna.

Marjat ja marjarahkat ja smoothiet. Vaikka marjoissa paljon hiilareita ovatkin, niin toisaalta niissä on niin paljon upeita vitamiineja, flavonoideja ja muita terveellisiä ainesosia, että marjojen syömistä en tälläkään ruokavaliolla rajoita. Jäiset mansikat, mustikat ja vadelmat ovat nam ja makeuttamattomat rahkat ja smoothiet ovat oivia jäätelön ja pirtelön korvaajia. 

Tumma suklaa. Suosikkini! Vähintään 70%. Parasta suklaata mitä maa päällään kantaa. Tummaa suklaata riittää myös pienempi määrä kuin maitosuklaata.

Päätavoitteenani on kuitenkin päästä eroon koko napostelusta, koska se on turhaa. En tarvitse sitä. Vuosikausien tottumusta ei tosin hetkessä käännetä, joten siihen asti tukeudun edellä mainittuihin naposteltaviin. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että naposteluni on vähentynyt jokapäiväisestä tavasta aikalailla minimiin. Kuukauden napostelukertojen määrä on laskettavissa yhden käden sormilla. 

Kuva: weheartit.com