Yhdellä sanalla kuvailtuna - hyvältä. Se tuntuu hyvältä.
Mutta tuntuu se muultakin.
Tunnen itseni vahvemmaksi ja voimakkaammaksi.
Viihdyn kehossani paremmin, kun en ole turvonnut ja pöhöttynyt.
Vaatteet solahtavat päälle paremmin.
Aamuisin on kevyt ja hento, ei turvonnut ja raskas.
Syödessä maltan pureksia ruokani, maistella makuja, nautiskella. Ruoka on ystäväni, ei viholliseni.
Peiliin katsominen on joka kerta mukavampaa.
Huomaan myös saaneeni lisää itsevarmuutta, vaikka melko itsevarma olen ollut aiemminkin.
Liikkuminen on helpompaa, kevyempää. Reidet eivät hankaa yhteen.
Tunnen kehoni paremmin. Siihen on tullut jäntevyyttä, eikä vatsani pömpötä irrallisena ulokkeena.
Mistä sen sitten näkee?
Huomaan kasvojeni kaventuneen. Ja olen iloinen kun pyöreiden poskien tilalle on ilmestynyt soikeat kasvot. Silmäni erottuvat kauniimmin, kun luomet eivät ole turvoksissa.
Vatsani on litistynyt ja vyötärö tullu paremmin esiin.
Olkapäiden luut alkavat pilkottaa.
Reisien väliin on ilmestynyt rako, joka kasvaa päivä päivältä.
Peppuni on pienempi.
Niin, ja mikä parasta, mitä en uskaltanut unelmoidakaan, selluliittini ovat alkaneet sulaa pois. Ihmeitä tapahtuu sittenkin.
Kuva: weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti