Eilinen ruokapäiväkirja kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Aamupalaksi söin puolikkaan pekoniin käärityn broilerfileen, tomaattia, kurkkua, basilikaa, oliiviöljyä sekä viipaleen mozzarellaa sekä ilmakuivattua kinkkua
Iltapäivällä söin puolikkaan korvapuustin!
Päivälliseksi söin lohta, raejuustoa, kaalia, tomaattia ja kurkkua
Iltapalaksi söin tutuksi tulleen puolikkaan broilerinfileen kukkakaalin kanssa sekä 200 grammaa irtokarkkia. Kyllä luit oikein.
Eilen irrottauduin siis täysin normaalista ruokavaliostani. En oikein tiedä miksi. Ei minun edes tehnyt mieli hiilareita, olisin pärjännyt hienosti ilmankin. Kevätauringossa meren rannassa elämä maistui paremmalta pullanpuolikkaan kanssa ja karkit nautiskelin illalla rakkaani kanssa. Irtoaminen ruokavaliosta oli tietoista, tunnuin tarvitsevani sitä. Nyt sain muistutuksen sokerin inhottavuudesta ja on ihana palata tuttuun ruokavalioon. Minulla ei ole morkkista, enkä tunne mitään syyllisyyttä noista herkutteluista. Eilen huomasin tosin kyseenalaistavani herkutteluni koko ajan, alitajunnan ääni totesi vähän väliä että et sinä oikeasti noita halua syödä, et sinä tarvitse niitä. Olen toki herkutellut, paljonkin, ennen tätä, mutta aina vähähiilarisesti. Koska ongelmani on nimenomaan ollut hiilarikoukku ja liiallinen sokerinsyönti, ei liene ihmekään että takaraivossa jyskytti pelko entisenlaiseen syömiseen palaamisesta.
Nyt on koko tämän elämäntapamuutokseni vaikein testi edessä. Miten tästä eteenpäin? Olen vahva vasta kun pystyn jatkamaan kuten ennenkin. En halua, enkä aio palata entiseen, eilinen oli muistutus siitä. Kiinnostavaa myös nähdä, miten paino kehittyy tällaisen poikkeavan viikonlopun jälkeen. Punnituspäivä on keskiviikko, eli kaksi päivää aikaa tankata nesteitä ja palata normaaliin arkeen. Taidan aloittaa sen munakkaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti